Tää päivä on ollut jotenkin tosi outo ja mua vituttaa. Hah, mikä ihme. Kukaan ei ymmärrä sitä yhtä, varsinkaan äiti ja ukki. Väittävät kilpaa siitä, kuinka se muka kusettaa mua lähes joka asiassa, ja tänään ensimmäistä kertaa äiti vihjas "ystävällisesti" et mitäpä jos kyseinen ystäväni on narsisti. Mutta vitut kun ne ei tiedä puoliakaan, ei edes sitä pienintä murto-osaa. Ja vaikka tietäis, eihän ne uskois. Kumpikaan noista ja tuskin kukaan muukaan ei ymmärrä, että se yks saa mut jaksaan edes tän verran ja saa mut tunteen oloni edes jollakin tasolla sellaseks, että musta välitetään. Eihän toi käytös tosin äidiltä oo uutta, aina sillä on ollut joku ongelma mun jokaista kaveria vastaan ja on vieläkin, mut tässä hypätään vaan tasolla korkeemmalle... Mä en jaksa sitä kun ne ei ymmärrä et täl hetkel mul on tasan neljä ihmistä ketkä on mulle kaikki kaikessa. Mun pikkuveli, mummi ja kaks kaveria. Eikä äiti ainakaan osaa käsittää ollenkaan kuinka paljon mua ahdistaa, kun se koko ajan yrittää tulla mun ja noiden kavereiden väliin.
Äiti ja ukki haluaa mun puhuvan sille yhdelle vähemmän ja näkevän sitä harvemmin vaikka todellisuudessa mä tarviin sitä tällä hetkellä enemmän kuin aikaisemmin. Mä tarviin sen seuraa, en äidin voivottelua ja onnettomia yrityksiä "auttaa" mua, mut ei se ymmärrä sitä. Ei se edes halua ymmärtää. Se yks pääsee mun kuoren alle kun kukaan muu ei siihen pysty, se näkee mut, kun muut eivät saa silmiään auki.
Muutenkin äidin kans välit kiristyy vaan enemmän ja enemmän, eikä kohta oo varmaan yhtään asiaa mistä ei sais pystyyn tappelua. En mä jaksa kuunnella valittamista joka asiasta, eikä tilannetta auta se et se on itekin mennyt vaan alaspäin mun takia. Niiden asioiden takia, mitkä on parin viime kuukauden aikana tullut sen tietoon. Ja niistähän mä saan kuulla lähes joka päivä. Joko suoraa puhetta tai lievää vihjailua. Mä oon pettymys porukoille. Musta tuli se, kun noi tajus about kaks kuukautta sitten etten olekaan enää se "kiva pikku tyttö jolla on paljon elämän iloo". Mut hei, tää tilanne on ollut tällänen jo paljon pidempään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti