Tää on niin epämiellyttävää, ahdistavaa ja turhauttavaa, kun mä en pääse eroon ajatuksesta viiltää itseäni. Niin houkuttelevaa, ja ne mielikuvat, voi että. Valuva veri, terät ja se rauhallisuus kun saa keskittyä vain siihen. Mä odotan pelkästään seuraavaa kertaa, vaikka mielessäni mä elän niitä tapahtumia päivittäin. Ei mua estä ne lupaukset joita oon antanut. Mua estää vain se helvetin lomamatka.
Mä pystyn samaistumaan sun tunteeseen, edes jotenkin. Itellänikin on jatkuvasti ajatuksia itteni viiltämisen suhteen - en saa niitä pois mielestä. Sua estää lomamatka, mua estää perhe... paljon tsemppiä sulle, toivottavasti pärjäilet ♡
VastaaPoistaSe on tosi ärsyttävää kun nää tietyt ajatukset ei häviä millään. Alkaa aamulla, voimistuu iltaa kohden ja loppuu vasta kun saa nukahdettua, jollei tuu uneenkin jollain tasolla. Yleensä unet on mun kannalta tosin positiivisia mutta...ja hei samoin sullekin tsemppii!
PoistaMullakin on aina välillä viiltelyyn liittyviä ajatuksia, etenkin nyt, kun on taas masennusta. Se ettet sorru viiltelyyn, vaatii itsekuria. Toivon, ettet sorru! :>
VastaaPoistahttp://kadotettujaruusuja.blogspot.fi/
mä en jaksais enää edes toivoa...yks niistä harvoista asioista mitä mä enää haluan.
Poista