Ja vaikkei tunnetakaan,
sun tunteet ei oo uusii mullekaan
Mä nään et kurjuutta kummempaa kuuluu
"Kiva kun sulla meni viime viikko hyvin." Noin se muija taisi siellä huoneessaan mulle sanoa, enkä jaksanut korjata häntä ja lauseen pieniä virheitä. Hassua, että se totesi tuon juuri nyt kun viime viikko meni todellisuudessa huonommin kuin pitkään aikaan. Varsinkin lähes joka ilta on ollut normaalia suurempia ahdistuskohtauksia, hermot on ollut jatkuvasti tavallista kireemmällä ja olo on koko ajan täysin poissaoleva eikä mikään tunnu miltään. En edes muista koska viimeks oon ollut näin välinpitämätön ja pystynyt sanomaan "ihan sama" tarkoittaen sitä täysin siihen asiaan johon sen olen liittänyt pariin kertaan kuluneella viikolla. Mä oon ollut koko viikon jossain poissa. On vastannut puhelimeen ja siivonnut mutta mä en ole ollut siinä hetkessä.
Viime kerralla sen naisen luona mä täytin jonkun pitkän oirekyselyn. Se oli laittanut ne mun vastaukset koneelle ja se kone oli tehnyt niistä sitten jonkun diagrammin. Masennus, ahdistuneisuus ja vihamielisyys näytti lentelevän aika korkeella normaaleihin lukemiin verrattuna, vaikka eihän toi todellakaan kerro sitä kokonaan onko joku 'ongelma'. Suuntaa antava paska. Se taulukko eteni kerros kerrokselta "viiva viivalta" ylemmäs ja yks viivan väli korkeemmalle normaalista tarkoitti jo huomioon otettavaa muutosta. Mulla masennus oli lähes kuus viivan väliä korkeemmalla. Hah.
Haluaisin taas viillellä. Tällä kertaa reisiin. En oo koskaan viiltänyt muualle kuin nilkkoihin, mut mä haluaisin nähdä ja tuntee sen kun vähän koristaisi reittä. Mä en ymmärrä miks mä en ole jo viiltämässä koska haluan niin paljon. Mikä mut muka saa pidettyä poissa? Se lupausko jonka tein sille yhdelle? En usko, ei se ole mua ennenkään estänyt. Sekö, että nyt on kesä ja tiedossa olisi lomamatka? Mä en ymmärrä itseäni. Miks mä en voi olla ajattelematta koko asiaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti