"Mä tunnen sut sen verran hyvin ja mä tiedän, että sä saatat sanoo joskus sellasta mitä ei välttämättä pitäis, joten sano ihmeessä se mitä sun piti."
Päivä päivältä
aina vaan rankemmin
mä ymmärrän
ettei mun paikka ole
kotona selvänä
eikä mun paikka
taida olla sun luona
vaikka mä pystyn hengittämään
vain silloin
siellä ei riitä ilma tarpeeksi pitkään, tiedän sen
onneksi mä osaan pidättää hengitystäni
ehkä puoli minuuttia
puolet täydestä
se mä sulle taidan olla
vaikka sä juuri uskouduit mulle
vain mulle
enkä mä kuulu
hänen luokseen
en aio hypätä yksin
mutta häntä en saa mukaani
ja ne kaikki muut
onko heissä toivoakaan
vai olenko vain minä
se toivoittomin
kelvottomin
huonoin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti