mä olen väärä numero
väärä viesti väärälle henkilölle
mutta se ei haittaa
koska mä tiedän
mä en riitä kenellekään
ja se on ihan okei
Ehkä parin päivän päästä kaikki helpottaa, edes hetkeksi. Pääsee pois näiden neljän seinän sisältä ja hetkeksi karkuun todellisuudelta. Mä en tarvitse apua, mutta mä en jaksa kuunnella muiden huolia ja murheita ja puheita viiltelystä tai itsemurhasta, kun ketään ei kiinnosta mun asiat. Tai ei tässä olis mitään muuten, muttakun mä en jaksa. Raskasta huolehtia muista, kun itsestäkään ei pysty.
Mua ahdistaa, sillä mä ymmärsin, että ne tietää. Porukat todellakin tietää. Mun jalat ei oo puhtaat, ne tietää että mulla on paha olla. Ja katsoessaan mua, se on varmaan ainut asia mitä ne muistaa. Arvet jaloissa, heikko kakara kun ei muuten pärjää. Ne tekee mun eteen niin paljon ja mä oon vaan kiittämätön paska. Ne ois ansainnut niin paljon paremman tyttären, ei tällästä pettymystä. Mun kaverit ansaitsis paljon enemmän. Mun veli ansaitsis siskon jota ei tarvis pelätä joka kerta kun se suuttuu, joka uhrais aikaa sille enemmän ja pelais erän fifaa kun se pyytää. Sellasen systerin, joka ei vaan kiroo ja josta ei tarvis ajatella et koskakohan se lyö taas eikä aina tarvis olla varpaillaan. Anteeks, mä oon vaan niin huono. Mä aiheutan vaan huolta, vaikka se ei ole tarkoitus. Mä oon niin itsekäs! Mä oon vaan niin sekaisin enkä mä osaa hallita itseäni. Mä haluan vaan pois jotta te voisitte olla onnellisia. Mä en halua enää satuttaa ketään.....paitsi itseäni
mä istun yksin
yritän luoda ajatuksen
joka kestäisi edes hetken
niin kauan että se olisi valmis
mutta mikään ei ole
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti