she's lost control again

Joku sanoi joskus, että mäkin opin lukemaan kunhan löydän mielenkiintoisen kirjan. Väitin vastaan ja puhuin elokuvien puolesta, mähän vihasin lukee ja en pitänyt mahdollisuutena, että olis kirja joka miellyttäis mua täysin. Oli sittenkin; Veronica päättää kuolla. Miten pystyykään samaistumaan moniin kohtiin niin hyvin ja nauttimaan just sellaisesta tekstistä. Oon ihan fiiliksissä, kun sain sen loppuun äsken.

Mä en voi olla ajattelematta, että koulu alkaa kohta ja pitäis jaksaa. Viimenen vuos peruskoulussa ja pitäis panostaa, mut mun suunnitelmat on aivan jossain muualla. Mä en tuu selviämään edes syksystä, koska jopa nyt aamusin herääminen ja päivän meneminen läpi on raskasta varsinkin jos vähänkin pitäis jotain tehdä. Se terapeutti puhu muutama kerta sitten, että jos käy koulu vaikeeks, lääkitys ois ehkä kohdallaan mutta mä en jaksa uskoo että ne vaikuttais mihinkään. Kuus tuntia lähes joka päivä koulussa. Pitäis esittää pirteää, ja sosiaalista, vaikka mä tiedän oikeastaan varmaks etten tuu jaksaan läheskään jokaista päivää ainakaan kokonaan. Ei tuu mitään